Maarianhaminasta

Kello herätti kuudelta mutta erinäisten aamusäätämisten vuoksi köydet irrotettiin vasta vartin yli seitsemän ja ajettiin tankkauslaituriin. Tankkeja täydeksi ja se yksi tyhjäksi.

Kaunis aurinkoinen aamu, ja vain kolme venettä ehti lähteä ennen meitä, ellei nyt joku lähtenyt ennen kuutta. Ehkä lähtikin. Eihän seitsemän ole edes mikään aikainen, melkein aamupäivähän se.

Saksalainen perinnepursi Länsisataman vierailulaiturissa

Tuuli puhalsi lounaasta 7–9 m/s. Cinderella oli laiturissa ja Rosella oli jo lähtenyt. Tilaa oli siis mukavammin kuin kahden aikaan iltapäivällä samassa paikassa.

Kukkulan kuningas tutkamerkin päällä

Kesäistä meininkiä!

Rödhamnista tuli muutamia veneitä, mikä Ruotsin suuntaan, mikä Maarianhaminan ja joku lähti itäänkin.

Eteläisen kärjen jälkeen lasketeltiin myötätuuleen ja katsottiin AISista, että Galaxy oli tulossa Sottungan itäpuolella, joten ei taidettaisi osua kohdakkain. Eikä osuttukaan, sillä pian sen jälkeen, kun suuntasimme matalaa oikoreittiä suoraan itään, Galaxy ajoi takaamme kohti Maarianhaminaa.

Silja Galaxy ja purjevene

Matala venereitti oli matalampi kuin muistimme. Kaiku näytti välillä pulssia nostattavia lukemia, ja silti pari vastaan tullutta venettä luovi ja teki vendoja juuri niillä kohdin.

Purjeilla tultiin kuitenkin koko matka. Loppumatkasta ihmeteltiin, kun jonkun VHF-radio lähetti itsekseen distress-hätäsanomaa, eikä viranomaiset saaneet pitkään aikaan vastausta, mistä viesti tuli. Sanoma ei sisältänyt koordinaatteja, joten ei kyetty itsekään katsomaan, olisiko läheltä. Vaikea siis tehdä mitään asian hyväksi. Lopussa tuli kuitenkin varmuus, että viestit olivat vahinkoja.

Kaarrettiin Banö Önin lahdelle, laskettiin purjeet ja pian myös ankkuri paikalla jo olleiden puolenkymmenen veneen seuraksi. Illan mittaan lahdelmalle saapui yli kymmenen venettä, joten yötä täällä viettää likemmäs kaksikymmentä venettä.

Alkuillan näkymiä sitloodasta

Ilmanala muuttui iltapäivän mittaan pilviseksi ja ennuste lupasikin sadetta yöksi.

Illan tullen syttyivät muutamat ankkurivalot ja öljylamput. Yöt ovat jo, jos eivät pimeitä, niin hämäriä kuitenkin.

Myrskylyhty heiluu tuulessa.

Aamulla lahdelta kuului ankkurikettingin kilinää ja yksi vene toisen perään puksutti lahdelta ulos.

Niin mekin. Läntisessä tuulessa liu'uttiin Sottungan ohi ja kaarrettiin Jungfruskärin kautta kulkevalle matalalle veneväylälle. Siitä Korppoon suuntaan ja Verkanin lahdelle.

Laiturissa oli veneitä mutta oli myös tilaa. Ajettiin suoraan s/y Sulonan viereen voimakkaassa myötätuulessa. Laiturin suojan puolen paikat olivat luonnollisesti kaikki täynnä. Tankkilaiturissa oli hervottoman suuri moottorivene. Niin suuri, ettei mahtunut kuvaan. Varmasti likemmäs 100-jalkainen. Satamaisäntä oli jollekulle todennut, ettei saanut kertoa, kenen alus on.

Edellä mainittua moottorivenettä kuitenkin huomattavasti kiinnostavampi oli varsinaiseen vierasvenelaituriin iltapäivällä saapunut purjevene, jossa oli Tuvalun lippu. Ottaen huomioon, missä Tuvalu sijaitsee, joko vene tai kippari on lähtöisin melko lailla kaukaa.

Illan mittaan yhteysaluslaituriin saapui myös ensimmäinen näkemämme Tall Ships Race -purjealus. Se on Kupittaan Henrikinpoikien s/y Henrika, kaksimastoinen 60-jalkainen koulutusalus.

Illalla lentopalloa, ravintolaruokaa ja saunaa.